Ropecon 2012 WH40K-turnaus

Ropecon kerää joka vuosi Espoon Dipoliin tuhansia erilaisten pelien pelaajia. Niin tänäkin vuonna. Mulle conin pääsisältö oli tänä vuonna Warhammer 40.000, jonka vastailmestynyt kutosedikka on saanut taas tuntumaan tuoreelta ja kiinnostavalta. Chaos Space Marines saa huhujen mukaan uuden Codexin joko syyskuun lopussa tai lokakuun alussa, joten tämä turnaus olisi samalla hyvin todennäköisesti jäähyväiset Gav Thorpen ja Alessio Cavatoren kirjoittamalle, nyt jo viisi vuotta vanhalle nelosedikan Codexille, jonka heikkouksia olen tässäkin blogissa ruotinut varsin ahkerasti. Turnauslistani näytti seuraavanlaiselta:

HQ
Nergal the Tempter - Daemon Prince (Warlord)
Mark of Slaanesh, Lash of Submission, Wings

Barbatos the Flayer - Daemon Prince
Mark of Slaanesh, Lash of Submission, Wings

Troops
Barbossa's Crew - 10 Chaos Space Marines (Troop #1)
Heavy Bolter, Melta Gun, Icon of Chaos Glory

Murat's Crew - 5 Chaos Space Marines (Troop #2)
1x Melta Gun

Jagha's Crew - 5 Chaos Space Marines (Troop #3)
1x Melta Gun

Plague Zombies - 10 Lesser Daemons

Heavy Support
Beasts of the Deep - 3 Obliterators

Beasts of the Deep - 3 Obliterators

The Kraken - Chaos Land Raider
Dozer Blade

Dedicated Transports
Chaos Rhino (Troop #2 Dedicated Transport)

Chaos Rhino (Troop #3 Dedicated Transport)

Itse peleihin... Ensimmäisessä matsissa asettui vastaan Alfons, yksi Stadin Pelikaupan vakkareita. Alfonsilla oli jonkinsorttinen sillisalaatti ihan perus Space Marineita. Armeijaa johti Tigurius komento-Rhinostaan. Muut joukot liikkuivat Razorbackeilla. Näiden lisäksi oli parit Devastator-ryhmät ja neljä Land Speederiä. Tigurius ja toiset Devastatorit nielivät plasmaa vuorolla yksi. Toiset Devastatorit poistuivat muonavahvuudesta vuorolla kaksi. Vuorolla kolme plaguezombiet repivät rikki Land Speederin, Corsairit ampuivat boltereillaan alas toisen mokoman, ja loput kaksi tulivat Prinssien romuttamiksi. Nelos- ja vitosvuoroilla olikin jäljellä enää siivoushommia. Zombiet hajottivat Razorbackin, oblit räjäyttivät pari autoa lisää ja prinssit popsivat loput lojalistimarinet suihinsa. Wipeout 20-0 noin tunnissa kolmen tunnin peliajasta.

Toisessa matsissa vastaan tuli mun frendi Pete, jolla oli tällä kertaa armeijanaan lentosirkus Helvetistä: Kairos Fateweaver, Bloodthirster of Khorne ja kolme siivekästä prinssiä. Troopeissa lojui kolme ryhmää Plaguebearereita. Jalkautin melko aikaisessa vaiheessa koko armeijani, jotta saisin mahdollisimman paljon noppia heiteltäväksi flyereita vastaan. Tämä tuottikin tulosta hirviöiden jalkautuessa teloituskomppaniansa eteen yksi toisensa perään. Vitosvuorolla vikassa haavassaan olevan thirster yritti vielä lentää karkuun, mutta lantikan lasertykeillä annettu niskalaukaus lopetti pakomatkan lyhyeen. Pete ehti kuitenkin tuhota multa armeijan kenraalin ja kolme muuta yksikköä, ja oli saanut First Bloodin, joten pelipisteet menivät tasan 10-10.

Kakkospäivään lähdettiin suurinpiirtein jaetulta sijalta neljä. Vastaan tuli mulle entuudestaan tuntemattoman joensuulaisen figuilijan Jeren kolmen Terminator-ryhmän ympärille rakennettu Black Templars -armeija. Seizasin aloitteen ja ammuin kaksi Terminator-ryhmistä laudalta plasmalla ja lasertykeillä. Loppupeli olikin sitten lähinnä siivoamista. Wipeout 20-0.

Turnauksen neljänteen ja viimeiseen matsiin sain vastaani ETC-tiimiläisen Eetun örkit. Listassa oli kaksi bossia mopoilla, kaksi isoa ryhmää nobimopoja ja yksi pieni ryhmä gretchinejä. Match-up oli hyvin samankaltainen kuin taannoisessa Noppakerhon turnauksessa pelaamani peli Jouni Haaviston örkkejä vastaan, ja lähdinkin tähän matsiin Jounin pelin jälkeen antamiin pelivinkkeihin luottaen.

Örkit ottivat aloituksen ja kuten arvata saattaa, ajoivat kovaa vauhtia päälle. Mä jalkautin taas koko armeijani, lassosin toiset mopot pitkäksi letkaksi, ammuin kaikki pyssyt armeijastani ja heitin sitten kaksi prinssiä, kuusi oblia, ja kymmenen corsairia lähitaisteluun lassotun mobin kanssa. Mun Rhino-ryhmät jalkautuivat hidastamaan toista örkkimobia. Ensimmäinen örkkimobi sanoi splat. Toinen mobi ei kuitenkaan mun speed bumpeista piitannut, vaan onnistui multiple chargaamaan kaks corsair-ryhmää, toiset oblit ja toisen prinssin. Seuraavat viisi vuoroa heiteltiinkin sitten lähitaistelunoppia. Eetun tuuri Feel No Pain -heitoissa oli ilmiömäinen. Molempien armeijat katosivat kuitenkin rivakkaa tahtia laudalta figu kerrallaan.

Lopulta mun armeijasta oli jäljellä enää autot, lantikka, joka oli lähtenyt ajamaan kohti vastustajan deployment zonea sniperöimään objektiivia piteleviä gretchinejä ja nappaamaan Linebreacher-pistettä, kaksi objektiivilla istuvaa Red Corsairia ja kaksi Plague Zombieta. Eetulla oli jäljellä viimeisellä woundillaan oleva Warboss ja em. gretchinit. Warbossin clawi huitaisi zombieita ja haavoitti kahdesti, mutta molemmat passasivat invusavensa.

Tuli vielä seitsemäs vuoro. Zombiet kohottivat kuokkansa murha mielessään, osuivat, ja haavoittivat. Eetun Warboss epäonnistui armor savensa. Matsi oli ohi. Olin voittanut pelin niukasti 13-7 ja olin näinollen tiukasti kiinni turnausvoitossa.

Viereisessä pöydässä ennen matsia sijoilla kolme ja neljä olleiden IG:n ja GK:n matsi kuitenkin päättyi yllättävään IG:n 20-0 murskavoittoon, jonka turvin kaartilaiskenraali hiihti kokonaispisteissä mun ohi turnauksen ykkössijalle. Olin voittanut kolme peliä ja pelannut yhden tasapelin, ja jäin vain hiuskarvan päähän itse turnauksen voitosta. Ei pöllömmin viisi vuotta vanhalla Codexilla pelaavalta Ropecon-turnauksen ensikertalaiselta.

Valmistautumista Ropeconiin 2012

Ropecon, Suomen suurin ja hienoin ei-digitaalisten pelien tapahtuma järjestetään tänä viikonloppuna jo 19. kertaa. Tapahtumapaikkana on Espoon Dipoli ja viikonlopun kävijämäärän odotetaan tänäkin vuonna ylittävän neljätuhatta. Ropeconissa järjestetään myös yksi vuoden turnauskalenterin isoimmista 40K-turnauksista, ja vaikka olen Ropeconissa käynyt jo reilusti toistakymmentä kertaa, niin vielä kertaakaan en ole turnaukseen osallistunut. Tänä vuonna siihen tulee muutos.

WH40K:n kutoslaitoksen ilmestymisestä on todella vähän aikaa, siinä nelisen viikkoa. Tämä tarkoittaa, että pallohukkaisuutta on luvassa ja pelit tulevat venymään, kun sääntöjä ei osata vielä kunnolla ja yhtä sun toista joudutaan tarkistamaan kesken pelin sääntökirjasta. Tästä syystä turnauksen pistekoko on varsin pieni, vain 1500 pts. ja peliaikaakin on jokaiselle kierrokselle varattu peräti kolme tuntia. Itse harkitsin jo lähtöä 'coniin uudenkarheilla Eldareillani, mutta tulin lopulta tulokseen, että uusien sääntöjen omaksumisessa olisi tarpeeksi päänvaivaa ilman, että tarvitsisi vielä arpoa uuden armeijankin kanssa. Turnaukseen mennään siis tutuilla ja turvallisilla Red Corsaireilla, mahdollisesti viimeistä kertaa nelosedikan Codexilla, sillä vahvojen huhujen mukaan Chaos Space Marines saavat uuden Codexin heti uuden peruslaatikon vanavedessä syyskuussa. Saapa nähdä...

Lista, jonka laadin sisältää vain ja ainoastaan hyvin tuttuja elementtejä. Pieni pistekoko pakotti karsimaan läskiä, mutta onnistuin silti säilyttämään armeijani kovan ytimen (prinssit, oblit ja lantikka) sellaisenaan. Kultistimarinet vaihtuivat punamustiin Corsairehin, ja trooppiosaston lisälihakseksi armeijaan värvättiin reilun kokoinen ryhmä ruttozombieita (counts-as Lesser Daemons), joille kaverini Frenzy on antanut lempinimeksi "Kaivosmiehet".

Pari viime tingan testimatsia saivat listan vaikuttamaan ihan lupaavalta, mutta todellinen näytön paikka on vasta edessä. Ukot saivat 'conin kunniaksi hieman ehostusta: Rhinot saivat hieman lisää punaista ja ruostetta pintaan, obleista korjattiin piiloon terävistä kulmista maalipinnan alta pilkistelevä metalli ja mun old school -henkinen demoniprinssi Barbatos sai viimeinkin panssariinsa hieman Corsairien punaista, sekä pari muuta detaljia. Armeijani tuorein vahvistus on Frenzyltä lahjaksi saatu vanhanmallinen, heavy bolterilla varustettu kaaosmarine, jolle annoin lempinimen Heartbreaker.

Tähän loppuun vielä hieman kuvia (ja Shakespearea!).

"Cry "Havoc!" and let slip the dogs of war, That this foul deed shall smell above the earth With Carrion men, groaning for burial..."

"Beasts of the Deep" - Chaos Obliterators

Nergal ja Barbatos

"The Craven Idol" - Red Corsairs Rhino

"The Kraken" - Chaos Land Raider

"The Hellbride" - Red Corsairs Rhino

"Barbossa's Crew" - Red Corsairs Chaos Space Marines

"Heartbreaker plus one"

First Blood

Pääsin eilen ja tänään pelaamaan ensimmäiset kaksi peliäni WH40K:n kutoslaitosta Red Corsaireilla. Molemmissa matseissa vastustajana olivat Johanneksen pelaamat Tyranidit. Pelit pelattiin 1500 pts. listoilla tämän viikonlopun Ropeconin turnausta silmällä pitäen. Johannes on pelikaverina sieltä mukavimmasta päästä, mutta pelikokemukseltaan vielä suht junnu, eivätkä hänen pelaamansa listatkaan olleet sieltä terävimmästä päästä, joten molemmat matsit päättyivät Corsairien wipeout-voittoon. Meininki oli kuitenkin kohdallaan, mikä on tärkeintä.

Ensimmäinen matsi pelattiin viidestä objektiivista Dawn of War -deploymentilla. Johanneksen listassa oli Hive Tyrant, kolme (3!) Trygonia, pari ryhmää gaunteja, ryhmä genareita ja pari ryhmää Ravenereita. Aloitin putsaamalla genarit ja toiset gauntit tutulla lash+plasma -kombinaatiolla. Ravenerit tulivat päälle kovaa vauhtia, Trygonit vanavedessään, mutta niistä ei ollut juuri vastusta mun demoniprinsseille lähitaistelussa. Land Raiderin lascannonien ja Obliteratoreiden twinkattujen plasmapyssyjen pehmitettyä isoja mörköjä tarpeeksi, nämäkin olivat helppoa kauraa 20 jalkautuneen Corsairin, 10 demonin ja kahden demoniprinssin yhteishyökkäykselle. Jäljelle jäi vain loppusiivous.

Toinen matsi oli puhdas Kill Point -missio. Nyt Johanneksella oli listassaan Swarmlord, kaksi Tervigonia, kaksi Trygonia, pari Zoanthropea, ryhmä Hive Guardia ja pari ryhmää Hormagaunteja. Sama resepti kuin edelliselläkin kerralla, eli lascannonia ja plasmaa koko rahalla. Tässä pelissä lähitaisteluun päästiin myös hyvin nopeasti. Tyhjensin kaikki vaunut ja rysäytin koko armeijan lähitaisteluun. Mun lesser daemonit "Kaivosmiehet" suorittivat oikein urakalla, tuhoten kaksi täyskokoista ryhmää gaunteja/ganteja. Prinssit hieman whiffailivat, mutta kestivät kuitenkin vahinkoa riittävän hyvin, tappaen kukin yhden Trygonin. Johanneksella oli tässä neljän psyykerin listassa niin paljon uutta opiskeltavaa, ettei pelistä oikein tuntunut tulevan mitään. Hive Guarditkaan eivät koskaan päässeet kentälle asti, kun ne ensin unohdettiin deplota, ja sitten niille unohdettiin heittää reservistä tulo -heittoja kaikki viisi vuoroa putkeen. Toinen Wipeout.

Kaiken kaikkiaan musta kutosedikka vaikuttaa kyllä erinomaisen maukkaalta. Pelit tuntuvat tuoreemmilta kuin pitkään aikaan, ja vaikka muutoksia on paljon, niin peli kokonaisuutena on pysynyt hyvin tutun tuntuisena.

Kiitokset Johannekselle peleistä. Toivottavasti ei tullut peppu liian kipeäksi. ;)

Tähän loppuun vielä kasa kuvia jälkimmäisestä matsista.

Uusia tuulia

Kuten monet blogia seuranneet jo tietävätkin, olen viimeiset kolmisen vuotta työskennellyt Mygamestore -pelikauppaketjun palveluksessa, ensin Tapiolan Pelikaupan myymäläpäällikkönä ja figupuolen sisäänostajana, ja sittemmin Stadin Pelikaupassa vastaavassa hommassa.

Tuona aikana olen mm. löytänyt uudelleen jo hukkuneen harrastuskipinäni.

Olen maalannut kolme kokonaista ja muutaman keskeneräisen armeijan, ja pelannut enemmän pelejä kuin sitä edeltävän vuosikymmenen aikana yhteensä. Olen saanut paljon arvokasta kokemusta niin työelämästä kuin harrastuskentästäkin. Ja ennen kaikkea, olen solminut ystävyyssuhteita, joiden uskon olevan sellaisia, että ne kulkevat kanssani lopun elämäni.

Tuohon kolmen vuoden ajanjaksoon on mahtunut niin nousuja kuin laskuja, hienoja hetkiä niin harrastuksen kuin työnkin parissa, ja vähemmän hienoja hetkiä työn parissa kohdattujen vastoinkäymisten muodossa. Kaikesta huolimatta voinkin melko luottavaisin mielin sanoa, että olen niin montaa positiivista kokemusta rikkaampi, etten vaihtaisi tuota aikaa pois mistään hinnasta.

Kiitos teille kaikille, joiden kanssa vietin aikaa juoksuhaudoissa ja joiden kanssa työskentelin ja harrastin. Kiitos myös teille joiden kanssa turisin figuilusta ja kaikesta muusta kun kävitte asiakkaina. Yksi ajanjakso on tullut päätökseensä.

Aikansa kutakin. Viimeinen työpäiväni Stadin Pelikaupassa oli reilu viikko sitten, mutta olen ollut kaikkea muuta kuin jouten. Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet ankaran puurtamisen, tutkimustyön ja paperisodan parissa. Uusi objective marker on kristallinkirkkaana tähtäimessäni, ja vaikka työtä onkin vielä paljon lisää edessäpäin, niin hommat alkavat olla sillä mallilla, että suunnitelmat voi pian tuoda julki, kaiken pelaajakansan äimisteltäväksi...

Eyes to the skies, keep you powder dry, and stay frosty, brothers. We have Inbound!

Blood & Iron in Nokia

Pääsin eilen pelaamaan ensimmäisen pelini kutosedikkaa. Pelasin lainafiguureilla, codexilla, jota en niin hyvin tunne armeijaa vastaan, jota en myöskään tunne kauhean hyvin ja joka sisältää näitä etukäteen kovasti "pelottavalta" vaikuttaneita flyereita. Pelasin siis tamperelaisen frendini Paha-Samulin Necroneita vastaan saman miehen Space Wolfeista lonkalta heittämälläni listalla.

Pistemääräksi valittiin ensi viikonlopun Ropeconin turnauksen 1500 pts. Mä laitoin listaan kaks riimupappia, joista ensimmäisestä papista (jonka figuuri kulkee Samulin peliporukan keskuudessa nimellä Paskapappi) tein Warlordin, ja taulukosta tuli supervoima, joka antaa Furious Charge unitille jos on vihollisen deplo zonella. Toiselle papille (jolle annoin lempinimen Pappa) heitin taulukoista supervoimat, joista toisella koko unit sai feel no painin, relentlessin ja it will not dien, ja toisella koko unit pystyi warppaamaan kesken matsin 24 tuuman päähän. Elitessä mulla oli kaks Lone Wolfia termispanssarissa. Troopeina oli 10, 7 ja 7 kokoiset Grey Hunter -ryhmät. Heavyssä oli Godhammer-lantikka ja kaks ryhmää Long Fangeja, joista toisella oli ohjuksia ja multi-meltoja ja toisella oli viisi heavy bolteria. Mitään Rhino-runkoista Samulin figuista ei löytynyt, joten suurin osa ukoista sai nyt mennä jalkaisin.

Samulin listassa oli Overlord kelkassa, pari Night Scytheä, Ghost Ark ja aivan jumalaton määrä Necron Warrioreita. Taisi siellä sitten jotain pikkupomoja ja Cryptekejäkin olla.

Skenaariossa oli päämissiona vallata vihollisen base ja pitää oma base. Sivutehtävinä oli tappaa vihollisen komentaja, tuhota vihollisen yksikkö ensimmäisenä ja saada pelin loppuun mennessä omia ukkoja vihollisen deplo zonelle. Deplo oli lyhyille sivuille. Taistelutantereena toimi jäinen rauniokaupunki. Mun objektiivina oli sammunut Wolf Priest, joka oli liian jurrissa kävelläkseen itse takaisin omiin linjoihin. Samulin basena oli kasa WMD:itä. Samuli sai aloittaa.

Ghost Ark pyyhkäisi täyttä kaasua eteenpäin ja avasi tulen lantikkaa kohti, onnistuen osumaan ensin neljästi ja sitten glancaamaan kutosilla neljästi. Poks sanoi lantikka. Sama vehje pisteli vielä lihoiksi parit Long Fangit. Mun vastaveto oli korkata Ghost Arkin voimakenttä meltalla ja sitten rampauttaa vehje Long Fangeilla, jonka jälkeen rysäytin härvelin kylkeen Lone Wolfin ja ryhmän Grey Huntereita ("Fuck, tää chargee tosta rubblen yli 10 tuumaa!"). Seuraukset olivat arvattavat. Toisella puolella kenttää toiset Long Fangit ampuivat enimmäkseen ohi kaikesta.

Samulin kakkosvuorolla toinen Night Scythe pyyhkäisi kentälle ja latasi kuormansa suoraan mun lantikasta jalkautuneen ryhmän viereen. Toisella puolella kenttää Ghost Arkista jalkautuneet 'cronit tuikuttivat hengiltä pulkan rikkoneen Lone Wolfin. Joku Grievous Wannabe pyyhkäisi mun ryhmästä yli kelkallaan ja lähetti muutamat soturit Valhallaan simaa nauttimaan. Mun vuorolla Rune Priestin (Callsign: "Pappa") johtamat Grey Hunterit sarjatulittivat ensin Relentessin avulla ja sitten rynnäköivät tuhotun Ghost Arkin matkustajiin samalla kun toinen Lone Wolf teki romurautaa Lordin kelkasta.


Kolmosvuorolla toinenkin Night Scythe pyyhkäisi kentälle ja tuikutti mennessään parit Long Fangit hengiltä. Ensimmäisen Scythen lasti avasi tulen 10-henkiseen Grey Hunter -ryhmään ja kaatoi näistä pari. Meleessä Papan johtama ryhmä ei saanut aikaan oikein mitään, eivätkä kaadetut 'cronitkaan suostuneet pysymään maassa.

Mun vuorolla 10-henkinen ryhmä Grey Huntereita tulitti Scythestä jalkautuneita Necron Warrioreita Heavy Bolter -fangien tulitukemana. Lone Wolf lähti jahtaamaan jalkautunutta loordia, jonka menopelin oli pistänyt paskaksi. Papan ryhmä jatkoi tuloksetonta grindaamistaan. 

Nelosvuorolla jälkimmäisenä kentälle tullut Scythe siirtyi uhkaamaan mun kotipesää pitävää Warlord Paskapappia ja tämän ryhmää ja ensimmäinen Scythe tuikutteli fangeja heikoin tuloksin. Kaksi Necron Warriors vs. Grey Hunters -meleetä jatkoivat grindausta. Mun vuorolla Heavy Bolter -fangit räpsivät hull pointeja Scytheistä. 

Paskapappi näytti mistä on nimensä saanut pilaamalla Samulin suunnitelmat oikein sijoitetulla Jawsilla. Suden kitaan tipahti paitsi seitsemän Scythestä jalkautunutta Warrioria, myös Necron-armeijan komentaja, täten jättäen Lone Wolfin saaliitta. Paskapapin ryhmä teki nopeasti meleessä selvää loppu-squadista 'croneja.

Vitosvuorolla Necron Warriorit ja Grey Hunterit alkoivat jo käydä vähiin, kuitenkin niin, että hitaasti, mutta varmasti Grey Hunterit whittlasivat 'croniryhmiä pienemmiksi. Heavy Bolterit putsasivat pöytää kaikenlaisesta rautaromusta missile-ryhmän enimmäkseen puhallellessa muniinsa.

Papan ryhmänkin onnistui lopulta tuhota omat vastustajansa. Alkoi vimmattu juoksu kohti vihollisen kenttäpuoliskoa, jota puolusti vielä yksi ryhmä Necron Warrioreita. Paskapappi tyytyi tässä vaiheessa peliä huutelemaan rivouksia tavoittamattomissa lenteleville Scytheille.

Kutosvuoro osoittautui Papan näytön paikaksi. Ryhmä hänen ympäriltään ammuttiin hengiltä viimeistä ukkoa myöten, mutta vanhalla sudella oli vielä yksi temppu hihassaan... Käden heilautuksella hän loi warp-portin, jonka kautta loikkasi suoraan vihollisen objektiiville. Scythejen nokka oli tässä vaiheessa (väkisinkin, koska pakollinen minimiliike) kohti kotipesää.

Papparaisen hymy hyytyi kuitenkin pian, sillä seiskavuoron alussa kymmenen mekaanista silmäparia kääntyi häntä kohti ja kymmenen gaussikivääriä avasivat tulen lähietäisyydeltä... Papan kuolema ei kuitenkaan ollut turhaan, sillä toista laitaa vihollisen kenttäpuoliskoa kohti juosseen Grey Hunter -ryhmän onnistui tämän harhautuksen turvin päästä juuri ja juuri kriittisen rajapyykin ylitse.

Peli oli ohitse. Molemmat onnistuivat pitämään oman kotipesänsä. Necronit saivat ensiveren tuhoamalla lantikan, mutta Space Wolfit saivat paitsi omia miehiään vihollisen linjoihin myös surmattua vihollisarmeijan komentajan. Tuloksena oli niukka voitto Fenriksen pojille, ja samalla mulle ensimmäinen voitto kutosedikan säännöillä pelattavassa matsissa!

Kiitos kovasti pelikaverille Samulille hienosta pelikokemuksesta, upean armeijan lainaamisesta ja komeasta pelipöydästä, autokyydistä, sekä toki myös kahvista ja Natsi-Siwan vohveleista! Tukkaasi sait, mutta ainakin pieksua antoi se oma rakas armeija! Ensi kerralla ehkä toisin. ;)

Hail and Kill, Motherfuckers!

Presenting: The Red Corsairs

Nergal the Tempter

Lueskeltuani Frenzyn mainioita Liberators-taustoja intouduin itsekin hieman kirjailemaan Red Corsairs -armeijani taustastooria. Tarina on toki ollut olemassa jo tätä ennen, mutta ei koskaan kokonaisuudessaan kirjallisessa muodossa. Vaihteen vuoksi englanniksi. Hyviä lukuhetkiä GW-henkisen humpan parissa.


Joitain vanhempia blogauksia mun Red Corsaireista löytyy englanniksi täältä.


---


The bold, the proud, the boastful Chapter Master of the Astral Claws, formerly known as Lufgt Huron, the Tyrant of Badab, was after his defeat at the climax of the last battle of the Badab war and thereafter known only as Blackheart. Of those that rallied to his banner at Badab; the Astral Claws, the Mantis Warriors, the Lamenters, and the Executioners, only Huron’s own Astral Claws remained loyal, carrying Huron’s broken body into the Maelstrom, where Huron was made whole again. 

Murat's Crew

Deep into the howling warp-storm did Huron take his ship and his crew. The Astral Claws' silver, blue and gold armor was now painted in bright crimson and the black of the abyss. They had become the Red Corsairs. Huron and his Red Corsairs found safe harbor on a planet they renamed New Badab, and from there Huron sent out raiding parties to plunder and lay devastation to Imperial shipping lanes far and wide.

"Uncle Fester" - Plague Marines Rhino

One such raid in particular proved of note, for the prize was indeed worthy of Blackheart: The Suleiman, an Astartes Battle Barge, like a behemoth of legend drifting on the currents of the warp, wounded from battle and its ammunition storages all but depleted. The Space Marines on board, who were of the White Scars chapter, had to a man been driven insane by the daemons of the Warp. The culprit: the ship’s mistreated and scorned abhuman chief engineer Voormas, who had broken the warp seals, and given the creatures of the Immaterium access to the ship's interiors. Voormas, now a Chaos Sorcerer pledged to Slaanesh, the Lord of Pleasure, presented the Suleiman and its warp-addled contents to Huron, and thus pledged his undying allegiance to the Master of the Red Corsairs.

Of the White Scars on board not many survived the ordeal intact. Most joined the Cult of the Possessed, or were turned into mindless Chaos Spawn, but the leader of the White Scars Space Marines, a young Astartes Captain by the name of Jagha, also pledged his allegiance to Huron, with stipulation that he’d be allowed to remain on the Suleiman. Huron, who was in an unusually magnanimous mood, was impressed with the man’s courage, and granted him this wish. Jagha's allegiance was first and foremost to the ship, and there is little doubt of the duplicity of his pledge of allegiance to the Chaos Lord, but the nature of Chaos is to corrupt, and soon Jagha too became one of the Red Corsairs.

Mightily pleased was Huron, and thus was Voormas made a lord in the Prince of New Badab’s court. The ship was renamed The Blasphemer, and Huron’s First Mate Nergal, recently ascended to daemonhood, was given captaincy over it. Nergal, a champion of the Skull Harvest of New Badab, saw that his moment of greatness was at hand. Gathering to him his brother Princes Barbatos the Flayer, and Sobek the Devourer, and summoning his lieutenants Barbossa and Murat, as well as Angra of the Cult of Berserkers, and Plagueis and Typhon of the Cult of Pestilence, he set out to make a name for himself in the crimson warp-tides.

Among the crew of The Blasphemer there were also others, whose names rang with infamy, or who made such a name for themselves later. Of these bear mention the individual known as King Hell, a Sorcerer of Slaanesh claiming to come from the far Northern Reaches of a Feral World, and also known the Butcher of Encino Bay, whose archaic Chaos Armor was gifted to him by Slaanesh himself; and Barakka, the Warlord of Tortuqua and the leader of the Blood Reavers, once a rival of Huron, but bested, and thus cowed into service along with the Terminator-armored bodyguard.

There were also the Beasts of the Deep, an obliterator cult, found and recruited in the depths of the Hellforge World known as Davy Jones’ Locker. And there were the mighty machines of war and destruction salvaged from battlefields far and wide, taken as loot from Imperial and Astartes forces, and built in the Hellforges of the Maelstrom: the mighty Land Raider The Kraken, the Chaos Predator Orca, and the two Chaos Vindicators Black Bess and Scylla. The Hellforges, under the ever watchful eye of Voormas are to this day at work, crafting new malign creations of war and conquest.

This account of the origins of The Blasphemer's Crew, who are sometimes also called the Vulture Fleet is put in dubious light by another tale, not oft repeated in the presence of Nergal or those in his favor. By the account of this other tale it was not Nergal, but Sobek the Devourer, Daemon Prince of Nurgle, who was Huron's First Mate, and the one chosen to captain The Blasphemer. The tale tells of treachery in the midst of battle, for as Sobek fought ferociously in the front lines, Nergal, then only an Aspiring Champion of Chaos himself, plotted his downfall. Nergal had found the favor of Slaanesh, and with the help of a coven of sorcerers recruited on a remote world, he made sure that when next Sobek fell in battle, and was sent to the Immaterium to recuperate, he would not find his way back to the material world. Events transpired much as Nergal had planned, and for his effort he was ascended to Daemon Prince status himself.

Plagueis' Crew

The millenia old Sobek did not go down so easily however, for when he learned of the craven treachery of his First Mate, which prevented Sobek from materializing completely, he found another way to return... His daemon soul was too vast to inhabit another material body, so he chose a wholly different type of vessel, one which was much less awe-inspiring than the mighty winged form of a Daemon Prince.

The vessel had other advantages, however: Sobek returned in the disguise of spirits of pestilence inhabiting the corpses of dead Imperial Guardsmen, his soul split evenly among them, so that if one (Or even a hundred!) fell, Sobek would live on. Thus returned, Sobek started to plot Nergal's downfall, watching Nergal through dead eyes, waiting for the right moment...

"The Bloody Bucket" - Khorne Berzerkers Rhino

The Blasphemer has ranged far and wide, and battled foes all over the Ultima Segmentum. Among their many enemies are The Liberators, a renegade Space Marine chapter whom Nergal has named archnemeses, and the Iron Warriors warband led by the two Sorcerer-Warsmiths Dutrox and Iqbal. There was also the ever present threat of the Tyranid Hive Fleet Nostromo, whose path constantly crossed the same shipping lanes the Red Corsairs were preying on.

Some time ago the crew of The Blasphemer returned to their home port of Tortuqua, their ship laden with bounty and settled on a long sabbatical. This is the official story anyway. There were also rumors of revolt among the marauder trash inhabiting Tortuqua, but Nergal (as well as Barakka) remain silent on the matter. Most suspect the revolt was crushed swiftly and decisively, and not without a small amount of guile and treachery, as is the way of the Daemon Prince Nergal, for soon after, the ringleaders of this revolt were seen raising the flags of Nergal of Tortuqua.


More recently, Nergal has again summoned his lieutenants and allies, and there has been talk of The Blasphemer once again going forth into the Ultima Segmentum, to wage war, to plunder, and to raid, ravage and slaughter in the name of the Ruinous Powers. What will come of this remains to be seen.

"Sobek's Vengeance" - Plague Zombies

Crom-Dubh Wraithlords & Warp Spiders

 Pikaista päivitystä tässä armeijan valmiiksi tulon kynnyksellä. Molemmat Wraithlordit ovat nyt maaleissa. Ollin maalaama, olkapäälle mountatulla Missile Launcherilla varustettu kaiffari sai seurakseen mun maalaamaan 'lordin. GW meni vaihtamaan tuossa välissä maalirangensa, joten hieman joutui tekemään hienosäätöä, jotta sai aikaiseksi samalaiset värit, mutta musta toi onnistui ihan hyvin. Ovat melkein kuin kaksi marjaa. Nimikseen nämä saivat Chlwych ja Belenus. Pientä hiomista voisi vielä tehdä, esim. gemeissä ja muissa yksityiskohdissa, mutta toistaiseksi kelpaavat taistelukentälle tällaisena.

Myös Warp Spidert tulivat valmiiksi. Laatikossa tuli neljä normaalia ja Spideriä ja Exarch, joten tällä kokoonpanolla varmaankin mennään, vaikka teoriassa yksikkö olisi kustannustehokkaampi ilman eskoa. Väriskeema näillä on pohjalla sama ruskea (dark flesh) kuin pitkin muutakin armeijaa, mutta korostusvärinä on Snakebite Leatherin sijaan oranssi. Kuulat näillä on maalattu mätchäämään Wraithlordien/guardien kanssa.

Craftworld Crom-Dubhin etujoukko tiedustelemassa viidakkomaastoa, kenties Catachalla tai vastaavalla Deathworldilla... Toisin kuin viimeksi kirjoitin en sitten päässytkään näillä vielä pelaamaan. Pelihammasta kolottaisi kyllä jo siihen malliin, että pitää varmaan kohta alkaa potkia noita pelivastuksia. Pisteitä kasassa nyt noin 1600 pts. Vielä parisataa pinnaa mahtuisi.