Hammertime!

Kuluneena viikonloppuna osallistuin Nopat & Taktiikka -kerhon järjestämään Warhammer 40K Major Tournament #2:een Espoon Niittykummussa. Turnaukseen osallistui yhteensä 27 pelaajaa, joiden joukossa oli joitain Suomen kovimmista 40K-pelaajista, mm. maailmalla päänahkoja ottaneen Suomen ETC-joukkueen jäseniä. Turnauksen matsit pelattiin 14 upealla pöydällä kahden päivän aikana. Pelimaastot olivat ensiluokkaiset, järjestelyt toimivat hienosti, ja turnauksen yleinen henki oli tosi positiivinen ja juuri sopivalla tavalla kilpailuhenkinen olematta liian kireä. Lyhyesti: Tässä turnauksessa toimi kaikki.

Voormas the Violator, Sorcerer of Slaanesh

Turnaus oli myös Pelikaupan poikien kanssa perustamamme joukkueen Mygamestore Hammerheadsin debyytti turnausskenessä. Tiimipaitoja emme valitettavasti ehtineet painattaa ajoissa, mutta sellaisetkin on kyllä tulossa. Joukkueeseen kuuluu tällä hetkellä minun lisäkseni Teemu (supersankarinimeltään Frenzy), sekä pitkän linjan turnausveteraani ja vannoutunut kaaosmariinipelaaja Pete. Näiden kundien kanssa ollaan heitetty noppaa monena iltana Pelikaupalla ja molemmat toki kuuluvat luonnollisesti vakiovastuksiini. Turnauksessa meillä oli hyvä henki päällä ja oli hienoa päästä pelien välillä ja matkoilla turnauspaikalle puhumaan pelatuista peleistä ja 40K:sta yleisemminkin. Työpaikan ja intohimon 40K:n lisäksi meitä yhdistää samankaltainen peli-ideologia, jonka voisi summata vaikka jotenkin näin: 1) Oman armeijan taustastoori on tärkeä ja armeija maalataan pieteetillä ja huolella hyvän näköisiksi. 2) Pelaamiseen kuuluu hauskanpito. Turha pingottaminen, viini ja juusto saa jäädä himaan. 3) Kun pelataan, pelataan voitosta, mutta kuitenkaan unohtamatta sitä hauskanpitoa.

Turnauksessa pelasin vanhaa tuttua armeijaa, Chaos Space Marineja, jollaisia olen pelannut siitä lähtien kun aloitin 40K:n pelaamisen joskus viime vuosituhannen puolella. Tätä nimenomaista kaaosarmeijaa, Red Corsaireja, olen tosin pelannut vasta reilun vuoden päivät, mutta kerran kaaoksenpalvoja, aina kaaoksenpalvoja... Listassa mulla oli kaksi Slaaneshin noitaa rhinoissa minimikokoisten squadien kanssa, kolme terminatoria reaper cannonilla ja combi-meltoilla, yksi isompi Corsairs-ryhmä terminatoreilta lainatussa lantikassa, ryhmä plasmapyssyillä varustautuneita plague marineita rhinossa, kolmen obliteraattorin ryhmä ja kaksi vindicatoria. Olennaisimmat erot aiemmin paljon pelaamaani listaan ovat ruoskaprinssien vaihtuminen noitiin ja kolmen oblin vaihtaminen kahteen vindiin. Harjoitusmatseissa tämä uusi kokoonpano tuntui toimivan ihan kohtuullisesti, ja vaikutti mukavalta pelattavalta. Turnauksessa kuitenkin tuli kovaa kyytiä... Tämänhetkinen Codex: Chaos Space Marines julkaistiin nelisen vuotta sitten, ja codex creep on ollut niin hurjaa, ettei sillä enää oikein pärjää kaikilla herkuilla ladatuille uusimmille codexeille.

Mutta itse peleihin.

Ensimmäisessä matsissa tuli vastaan mulle entuudestaan tuntemattoman kaverin Björn Söderströmin Black Legion. Listassa Björnillä oli kaikkea kummaa, kuten Abaddon, Khârn, Khorne Berzerkereitä ja pari lantikkaa, enkä paperilla pitänyt hänen listaansa kovinkaan vaarallisena. Sain aloituksen ja deployasin melkein koko kentän leveydeltä. Vastustajani käytti tätä hyväkseen ja laittoi lantikkansa ja yksinäisen rhinonsa aivan kentänpuoliskonsa kulmaan. Tästä seurasi, että Abaddon & Co. pääsivät köröttelemään suht rauhassa omiin linjoihini, suojassa älyttömän nelikerroksisen ja puolen metrin mittaisen talon takana. Onnistuin kuitenkin immottamaan toisen lantikoista, wreckaamaan rhinon ja räjäyttämään berzuryhmän pipanoiksi vindeilläni. Abaddon ja Khârn pääsivät lähitaisteluun ja repivät kappaleiksi pari mun vaunuista sisältöineen. Khârn sai lopulta terminatorin sahanyrkistä ohimoonsa ja poistui Black Legionin muonavahvuudesta, mutta aikaa oli jo tuhraantunut aivan liikaa ja peliobjektiivit jäivät saavuttamatta pelin päättyessä viidenteen pelivuoroon. Näin jälkiviisaasti olisi varmaan pitänyt aloittaa vimmattu uudelleendeployaus heti vuorolla yksi ja pysyä mahdollisimman pitkään erossa tämän nyrkkilistan superkuuluisuuksista. Tällä tavoin olisin ehtinyt varmistaa pari objektiivia enemmän, ja olisin voinut heikentää vastustajaa parin vuoron lisäampumisella.

Kakkospelissä perinteisesti tulee helpompaa vastusta. Ei kuitenkaan tällä kertaa, kun vastaan asettui IG:n Teh New Shittiin, eli Grey Knighteihin vaihtanut Sami Tiainen. Sami on mun mielestä pelaajana about keskitasoa, mutta ensikosketus GK:ihin näytti, että nyt sitä joutuisi pelaamaan ihan tosissaan. Ihan puhtaasti power leveleitä vertaillen GK on ihan eri pallopuistossa kuin CSM, ja sen kyllä huomasi heti ottelun ensimetreistä lähtien. Samin noppa kusi pelin keskivaiheilla kuitenkin aika eeppisesti, kun taas mulla rullasi ihan hyvin. Lashillä sain näppärästi niputettua kasan niitä naurettavaan tinapanssariin pukeutuneita pellejä vindillä murhattavaksi, ja itse Coteazkin sai annoksen kuumaa plasmaa syödäkseen jalkauduttuaan immotusta lantikastaan. Pelin loppuvaiheilla noppaonni kuitenkin normalisoitui ja GK vei pelin. Aivan älyvapaa codexi, kun tuntuu, ettei tartte edes osata pelata voittaakseen sillä. Jokaisella töpöllä kahdentoista tuuman kupla, joka antaa -4 Ld psychic testeihin? Suurinpiirtein Daemonic Possessionia tehoiltaan mutta ilman haittaa tuleva keino selvitä shakenista ja stunnista, joka tulee sisäänrakennettuna ilman pistehintaa? Mitä??

Kolmospelissä tuli vastaan Juuso Lähdekorven genestealer spam Tyranids. Listassa oli kaksi tervigonia, kahdet hive guardit, pieni ryhmä gauntteja ja yhteensä 55 genestealeria. Deploy oli Dawn of War. Juuso voitti aloituksen ja deployasi ensimmäiset 20 stealeria pitkäksi letkaksi keskiviivalle. Mä laitoin kentälle rhinollisen Corsaireja, aivan omaan kulmaani, jonka jälkeen toiset 20 stealeria infiltroi suoraan naamalle, tukiten mun reservien kentälletuloreitin melkein kokonaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tank shockata stealerien läpi kentälle. Koko matsi oli alkumetreiltä lähtien tuimaa taistoa, jossa miestä ja ötökkää kaatui kuin heinää. Juuson tervigonit pullauttivat pelin aikana yhteensä yli 50 gaunttia, ja multa alkoi pian loppua niin ukot kuin paukut. Mun lantikan rynnäkkö kohti objektiivia tyssäsi pikkuruiseen (mutta ilmeisesti arvioitua syvempään) lampeen, ja peli olikin sitten aika lailla siinä. Peli oli kuitenkin ihan viihdyttävää mellastusta, ja vaikka tulikin turpaan niin että tukka pöllysi, niin ainakin sain arvokasta pelikokemusta tästä nimenomaisesta ETC-kentillä voittoja tahkonneesta armeijalistan mallista.

Ensimmäisen päivän pelien jälkeen käytiin Teemun ja Peten kanssa vielä pizzalla puimassa pelejä ja heittämässä huonoa läppää, jonka jälkeen olikin jo aika painua pehkuihin.

Kakkospäivään tultiin hyvin levänneenä ja tuorein voimin. Sotasuunnitelmat oli punottu ja bussissa nopat kiillotettu päivän koitoksia varten. Päivän ensimmäisessä pelissä vastaan asettui tuttu mies, Noppakerhon Tuomas Hänninen, jolla armeija oli vaihtunut örkeistä Deathwingiin. Tumpin listassa oli Belial, 20 terhoa ja kaksi land raideria. Homman nimenä oli Seize Ground. Voitin aloituksen, mutta annoin sen pois, jotta pääsisin varmistelemaan viimeisen kierroksen objektiivien haltuunoton. Kuten arvata saattaa, terhot tottelivat ruoskaa nätisti. Maalejakin oli niin vähän, että oli vain ajan kysymys ennen kuin saisin lantikat korkattua. Mun man of the match oli vindi, joka ampui lashillä niputetusta terminator-ryhmästä ohi, mutta scatteroi luunvalkoisen lantikan päälle ja räjäytti sen kappaleiksi. Tumppi pani kuitenkin kovasti kampoihin, ja onnistui pelin venyttyä seiskavuorolle asti valtaamaan takaisin yhden objektiiveistä ja siivoamaan sen Corsaireista immotun lantikan sisällä siihen asti piileskelleellä librallaan ja yhden terminator-ryhmän rippeillä.

Turnauksen viimeinen peli oli todellinen blast of the past, kun vastaan asettui Anton Patrikaisen Black Templars. Antonin tyylikkäästi old school -henkeen maalattu armeija oli kokoonpanonsakin puolesta kuin kolmosedikasta. Oli tuttuja ysikutosia, dakka-predoja, terminatoreita ja land speedereitä, sekä tietysti Emperor's Champion pahamaineisen mustan miekkansa kanssa. Koska tässäkin pelissä pelattaisiin objektiiveistä, annoin aloituksen pois. Tätä kaduin heti ensimmäisellä vuorolla menetettyäni lantikan lasertykin onnenkantamoiseen ja seitsemän (7!!) Corsairia frag missile -tulitukseen. 3+ armor save oli selvästi liian vaikea mulle... Noppaonni kuitenkin tasoittui pelin keskivaiheilla. Sain rikottua rhinon, josta ulostautunut Emperor's Champion sai mun terminatoreilta samaa kyytiä kuin Khârn turnauksen ekassa matsissa. Ukko toisensa jälkeen siirtyi kuljetuslaatikkoon ja Black Templareiden tuliylivoima alkoi tuntua. Plague Marine -ryhmän viimeinen eloonjäänyt taisteli kuitenkin urheasti kuutta Templaria vastaan monen vuoron ajan ja onnistui estämään näiden rynnäkön mun kotipään objektiiville ja peli päättyi niukkaan tappioon.

Red Corsairs Plague Marines Rhino

Turnauksen voittajaksi selviytyivät Jouni Haaviston örkit. Kakkoseksi suoriutui Jesse Nurminen Grey Knighteilla. Kolmossijalla olivat niinikään Grey Knightit; turnauksen ekan pelin missannut Juho Klemola näytti, ettei GK-kenraalin tarvitse edes pelata kaikkia pelejään päästäkseen palkintosijoille. Oma sijoitukseni oli vaatimaton 19. Muut joukkueemme jäsenet sijoittuivat hieman paremmin: Peten Iron Warriors oli 9. ja Teemun Liberators oli 13. Turnauksen jälkeen fiilis oli väsynyt, mutta onnellinen. Tätä lisää!