Nopat & Taktiikka 40K All Codexes

Osallistuin viime viikon sunnuntaina Nopat & Taktiikka -kerhon järjestämään yhden päivän ja kolmen pelin mittaiseen 40K All Codexes -turnaukseen Red Corsairs Chaos Space Marines -armeijallani. Armeijan pistekoko oli 1850 ja turnauksen erikoisuutena oli, että kutakin armeijaa saattoi olla vain yksi. Turnauksessa oli myös joitain muitakin erikoisia skenaariosääntöjä.

Turnauksen henki oli rennompi kuin turnaukset yleensä tapaavat olla, ja tämä näkyi myös joidenkin pelaajien listavalinnoissa (tosin aika moni pelasi kyllä silti ihan normaaleilla turnausjyrillään...). Armeijoista olivat edustettuina kaikki paitsi Tau, Space Wolves ja Sisters of Battle. Mun lista oli seuraavanlainen:

HQ
Nergal the Tempter (Daemon Prince)
Gift of Chaos, Wings

Barbatos the Flayer (Daemon Prince)
Mark of Slaanesh, Lash of Submission, Wings

Elites
Barakka's Blood Reavers (Chaos Terminators Elite #1)
Reaper Autocannon & Chainfist, 2x Combi-Melta

Troops
Plagueis' Crew (5 Plague Marines Troop #1)
2x Melta Gun

Typhon's Crew (5 Plague Marines Troop #2)
2x Plasma Gun

Jagha's Crew (10 Chaos Space Marines Troop #3)
2x Melta Gun, Icon of Chaos Glory

Plague Zombies (5 Lesser Daemons)

Heavy Support
Beasts of the Deep (3 Obliterators)

Beasts of the Deep (3 Obliterators)

Orca (Chaos Predator)
Lascannon side sponsons

Dedicated Transports
The Kraken (Land Raider Elite #1 Dedicated Transport)
Chaos Rhino (Troop #1 Dedicated Transport)
Chaos Rhino (Troop #2 Dedicated Transport)

Ensimmäisessä parituksessa mulle asettui vastaan ETC-turnauspelaaja Joonas Nevan Black Templarit. Joonaksen armeijan tulivoima oli jotain aivan älytöntä... Pelkästään lascannoneita oli siinä tusinan verran ja siihen vielä päälle neljän Land Speederin ja Terminatoreiden ohjukset ja kahden Dreadnoughtin assault cannonit.

Hyvin pian kävi selväksi, etten pystyisi voittamaan peliä, joten keskityin sen sijaan pitämään kynsin hampain kiinni kahdesta oman päätyni objektiivistä ja riitauttamaan keskikentän objektiivin. Suunnitelma onnistuikin melko hyvin, sillä onnistuin saamaan tästä vaikeasta match-upista itseäni huomattavasti kokeneempaa kenraalia vastaan kuusi turnauspistettä. Joonas kommentoi pelin jälkeen pelaamisestani, että mun pitäisi suojella Obliteraattoreita ja Prinssejä paremmin pysymällä suojassa, sillä nehän nyt toki asiansa osaava pelimies hoitelee ensimmäisenä pois. Hyvä peli kuitenkin, vaikka olo olikin paikka paikoin kuin leikeltävänä olevalla sammakolla amerikkalaisen peruskoulun biologiantunnilla.

Kakkospeliin mulle tuli vastaan toisen ETC-tiimiläisen Jouni Haaviston Witchunters, armeijatyyppi, jota vastaan en ollut pelannut kertaakaan aikaisemmin. Pelini alkoi terävästi parin Rhinon korkkaamisella, Sisters-squadin täystuholla, Eversor Assassinin murhalla vuoron yksi assaultissa ja yhden Sisterin muuttamisella Chaos Spawniksi.

En kuitenkaan osannut kapitalisoida etuani tarpeeksi hyvin, enkä fokusoida omaa tulivoimaani tarpeeksi, joten Canoness ja joku toinen typy chainfistin kanssa pääsivät hyppyreppujensa ja 2+ invusavejensa kanssa tekemään pahaa tuhoa linjoissani. Sainpa kuitenkin pidettyä pari objektiivia pelin loppuun asti. Pelin tulokseksi tuli 7-13 tappio. Jounin pelivinkit olivat jotakuinkin samat kuin Joonaksen, eli suojele prinssejä paremmin, äläkä mene rinta kaarella yksin kohti vastustajaa, mutta jos päätät hyökätä, hyökkää sitten koko armeijalla kerrallaan.

Nämä opit otettiinkin sitten käyttöön heti kolmannessa (ja turnauksen vikassa) pelissä, jossa vastaan asettuivat Timo Oravalan Blood Angelit. Timon armeija koostuu pelkästään hyppyreppuäijistä ja skenaariona oli Dawn of War, joten ensimmäisen vuoron sainkin liikutella ukkojani tyhjällä kentällä.

Kakkosvuorolla Timon armeija tipahtikin sitten yhtä yksikköä lukuunottamatta kokonaisuudessaan suoraan mun armeijan keskelle. Parit Rhinot Timon onnistui korkata Infernus-pistooleillaan, mutta tästä eteenpäin matsi olikin kuin olisi ampunut kaloja tynnyriin. Jalkautin koko armeijani ja ammuin täyslaidallisen Plasmaa, Meltaa, Lascannonia ja Boltereita liian innokkaiden siipiveikkojen ryppäisiin, muutin Blood Angels -libran Spawniksi ja rysäytin sitten koko armeijani lähitaisteluun. Kaikki oli ohi parissa vuorossa. Enkeleitä ei jäänyt eloon kuin se Spawniksi muutettu. Itse menetin pari autoa, ryhmän kaaosmarineita ja ryhmän plague marineita.

Lopullinen sijoitukseni turnauksessa oli jaettu neljäs ja kaikenkaikkiaan turnaus oli musta todella onnistunut niin järjestelyjen kuin oman pelikokemuksenikin kannalta. Varsin hyvä viimeinen rykäisy nykyisellä Codexilla pelattavilla kaaosmarineille, sillä päätin, että nyt Red Corsairs lähtevät pitkälle lomalle odottelemaan kesää, uutta editiota WH40K:ta ja huhuttua uutta Codex: Chaos Space Marinesia.

Kiitokset vielä kaikille pelikavereille hyvistä peleistä, sekä Joonakselle ja Jounille hyvistä vinkeistä ja Timolle siitä, että otti sen Kuin Mies. Palaillaan tantereille sitten keväämmällä!

The Avenger

...message received
...opening data files
...comm-link connected
+++transmission begins+++


Aamu. Kylmä tuuli pyyhki yli radioaktiivisen tasangon. Kellertävä tomu tunkeutui kaikkialle. Tiger Claws -chapterin tulitukiryhmän "Naraka" tulenjohtokersantti Hirendra kohotti katseensa auspexista: "Hopeanvärisiä voimahaarniskoja. Kaksi ryhmää." Hänen raskasta plasmatykkiä kantava aseveljensä nojasi lähemmäksi: "Grey Knights?" Hirendra nyökkäsi ja avasi vox-yhteyden päämajaan. "Ehkä heiltä liikenisi hieman muonavaroja.", Hirendra virnisti, "Tai ehkä helvetti jäätyy. Valmistautukaa, veljet. Pian taistelemme. Ka mate!" Muut tulitukiryhmän jäsenet vastasivat Hirendran sotahuutoon.

Stadin Pelikaupan henkilökunnan WH40K-kampanja The Avenger pyörähti viimein käyntiin eilen illalla. Olin saanut oman 500 pts. Combat Patrol -armeijani valmiiksi edellisenä iltana ja olin duunipäivän aikana viimeistellyt baset ja parit detskut. Työkaverini Kalle oli viettänyt kuluneet viikot maalaten Grey Knighteja. Kamppiksen taustastoorissa sotien runtelemalle planeetalle nalkkiin jääneet armeijoiden rippeet taistelevat eloonjäämisestä ja planeetan pintaan ammutusta, mutta suutariksi jääneestä The Avenger -nimisestä planeetantuhoamisohjuksesta. Kaikilla sotivilla osapuolilla olisi yhteisenä ongelmana pula ammuksista, polttoaineesta ja jopa ruoasta.


Pelaisimme 4'x4' kokoisella pöydällä Dawn of War -skenaarion, jossa jokainen tuhottu yksikkö jättäisi jälkeensä mukana kuljetettavan objektiivin kuvastamaan yksikön hallussa olleita muonavaroja. Mun armeijassa oli Wolf Priest, 10 Grey Hunteria kahdella meltalla yhdellä power weaponilla, 6 Grey Hunteria Flamerilla ja Razorbackilla ja 3 Long Fangia kahdella Plasma Cannonilla. Kallella oli 10 ja 5 GK:n ryhmät joissa oli yhteensä paljon psycannoneita ja force weaponeita.

Tiger Claws saivat aloituksen ja aloittivat Grey Knightien harventamisen plasmatykeillä ja Razorbackin Heavy Boltereilla. Night Fightista ei ollut ongelmaa kiitos Tiger Clawsien tarkkojen aistien. Yhteensä neljä Grey Knightia kaatui tulitukseen, mutta myös toinen plasmatykeistä ylikuumeni tappaen sitä kantaneen Tiger Clawn.


Grey Knightit etenivät kohti Tiger Clawsien linjoja, samalla tulittaen Razorbackia, estäen sitä liikkumasta tai tulittamasta seuraavalla vuorolla. Pimeys esti kuitenkin Grey Knighteja tekemästä enempää tuhoja.


Tiger Claws Squad Ahankara jalkautui Razorbackistään ja eteni kohti liian lähelle tullutta Grey Knight -ryhmää, jota harvennettiin entisestään tulituksella ennen ryntäämistä lähitaisteluun. Kuuden Tiger Clawn rynnäköstä neljään Grey Knightiin seurasi ruumiita molemmilla puolilla.


Grey Knight -squad kaukosiirtyi suoraan Tiger Claws -tulitukiryhmän Naraka eteen, mutta ilmastolliset häiriöt aiheuttivat siirtymäongelmia, joiden vuoksi Grey Knightit jäivät liian kauaksi tehdäkseen mitään hyödyllistä. Muutama Squad Krodhan jäsen kaatui ja Ahankaran Razorback menetti pääaseensa muiden Grey Knightien tulitukseen. 

Squad Naraka perääntyi Razorbackin suojiin ja Squad Krodha eteni lähitaisteluun Ahankaran viimeisen elossaolevan soturin avuksi. Grey Knight -squad lakkasi olemasta.


Kaukosiirrosta toipunut ryhmä Grey Knighteja tuhosi koko kymmenen hengen Squad Krodhan ja siihen liittyneen Tiger Priest Ravanan psycannoneillaan, psychic powereillaan ja force weaponeillaan.


Tappion karvaan kalkin maku huulillaan, Ravana oli käskenyt miestensä perääntyä. Kaatuneita ja haavoittuneita oli aivan liikaa. Ilman Rakshasha-heimoon kuuluvia paimentolaisia, joiden kanssa Ravana onnistui solmimaan liiton, koko sotaretken onnistuminen olisi saattanut olla vaarassa. Tiger Claws toipuisivat, sillä niin he aina tekivät. Tulisi toinen päivä, toinen taistelu, ja lopulta voitto.



...message concluded
...closing data files
...comm-link disconnected
+++transmission ends+++

Ka mate Krodha!

Pääarmeijani on aina ollut (ja tulee hyvin todennäköisesti aina olemaan) Chaos Space Marines. Codex: CSM on kuitenkin melko vanha ja nykymittapuulla alitehoinen. Codexin 30 yksikkövalinnasta alle 10 on oikeasti pelikelpoisia. Tästä seuraa, että joko pelaan hyvin samanlaista armeijaa koko ajan, tai häviän suurimman osan pelaamistani peleistä. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei pidemmän päälle ole järin houkutteleva. Kun työkaverini Teemu pisti pystyyn 40K-staffikampanjan, sain täydellisen tekosyyn aloittaa uuden armeijan. Valintaprosessi ei ollut maailman helpoin. Lopulta päädyin kuitenkin tekemään toisen renegade-henkisen power armor -armeijan.

Work in progress...

Chapterin nimi on Tiger Claws. 40K:n taustoissa ko. porukasta löytyy verrattain vähän infoa. Lyhyesti: Tiger Claws on Astral Claws -chapterin successor, joka katosi Warpin syövereihin joitain satoja vuosia ennen Badabin sotaa. Lopulta yksi Tiger Clawien taisteluristeilijöistä palasi normaaliavaruuteen. Heille aikaa oli kulunut vain joitain kuukausia, mutta normaaliavaruudessa oli ehtinyt vierähtää vuosisatoja. 

Taisteluosaston johtaja Kapteeni Vetala huomasi Tiger Clawien kotimaailman tuhotuksi ja koko chapterin lakkautetuksi. Vetala matkusti Terraan anoakseen geenisiementä chapterin uudelleen perustamiseksi. Vetala katosi, oletettavasti Inkvisition tyrmiin, ja kaikki chapterin elossa olevat jäsenet julistettiin kerettiläisiksi. Pian myös loput Tiger Clawsit katosivat. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että Tiger Clawsit oli vähin äänin sulautettu perustajachapteriinsa Astral Claweihin. Badabin sodan jälkeen Astral Claws muodostivat pääosan niistä Space Marineista, joista sittemmin tuli kaaosmariinearmeija Red Corsairs.

En siis tehnyt ihan kokonaan pesäeroa kaaokseen, vaan valitsin obskuurin pikkuporukan luopioita, joilla on suora tarinallinen kytkös pääarmeijaani Red Corsaireihin. Uuden armeijani taustatarina seurailee Vetalan ja hänen miestensä stooria, eli myös tämä porukka Tiger Claweja eksyi Warpin uumeniin, josta he palasivat vastikään vain löytääkseen kotimaailmansa Krodhan raunioina ja kuullakseen olevansa julistetut kerettiläisiksi ja taisteluveljensä taistelevan kaaosta palvovina Red Corsaireina keisarikuntaa vastaan. Taisteluosaston (ja de facto koko Tiger Claws -chapterin) johtaja Ravana valitsi kuitenkin toisen tien: Kaaoksen palvojia heistä ei tulisi, ja jos kerran Keisari ei heitä enää huolinut, he taistelisivat vain ja ainoastaan tuhotun Krodhan, ja edesmenneiden, sekä kaaoksen puolelle kääntyneiden taistelutoveriensa muiston nimeen. He taistelisivat kunnes joko heidän nimensä olisi puhdistettu, tai kuolema korjaisi heistä jokaisen. Krodhan nimeen!

The Avenger -kampanjan ensimmäiset pelit ovat tämän viikon perjantaina. Ukkoja on väännetty maaleihin hiki hatussa, ja ensimmäinen 500 pisteen iskuryhmä on jo lähestulkoon valmiina taisteluun. Käytän Tiger Clawien mallintamiseen Codex: Space Wolvesia, jonka monipuolisuus ja yksinkertaisesti siisteys sopii musta kuin nyrkki silmään kuvastamaan sitä visiota joka mulla on Tiger Claweista; joukko kotinsa ja suurimman osan veljistään menettäneitä, tuhansien taistelujen karaisemia, brutaaleja Space Marineja, jotka Imperiumi on hylännyt tienposkeen, mutta joiden sydämissä sykkii yhä taistelutahto!

Räpsin tämänpäiväisen maalausrupeaman lopuksi hieman kuvia ukoista...

Yksinäinen tiedustelija rauniokaupungin uumenissa

Squad Ahankaran Razorback-miehistönkuljetusvaunu 

Sama Razorback toisesta kulmasta

Hammertime!

Kuluneena viikonloppuna osallistuin Nopat & Taktiikka -kerhon järjestämään Warhammer 40K Major Tournament #2:een Espoon Niittykummussa. Turnaukseen osallistui yhteensä 27 pelaajaa, joiden joukossa oli joitain Suomen kovimmista 40K-pelaajista, mm. maailmalla päänahkoja ottaneen Suomen ETC-joukkueen jäseniä. Turnauksen matsit pelattiin 14 upealla pöydällä kahden päivän aikana. Pelimaastot olivat ensiluokkaiset, järjestelyt toimivat hienosti, ja turnauksen yleinen henki oli tosi positiivinen ja juuri sopivalla tavalla kilpailuhenkinen olematta liian kireä. Lyhyesti: Tässä turnauksessa toimi kaikki.

Voormas the Violator, Sorcerer of Slaanesh

Turnaus oli myös Pelikaupan poikien kanssa perustamamme joukkueen Mygamestore Hammerheadsin debyytti turnausskenessä. Tiimipaitoja emme valitettavasti ehtineet painattaa ajoissa, mutta sellaisetkin on kyllä tulossa. Joukkueeseen kuuluu tällä hetkellä minun lisäkseni Teemu (supersankarinimeltään Frenzy), sekä pitkän linjan turnausveteraani ja vannoutunut kaaosmariinipelaaja Pete. Näiden kundien kanssa ollaan heitetty noppaa monena iltana Pelikaupalla ja molemmat toki kuuluvat luonnollisesti vakiovastuksiini. Turnauksessa meillä oli hyvä henki päällä ja oli hienoa päästä pelien välillä ja matkoilla turnauspaikalle puhumaan pelatuista peleistä ja 40K:sta yleisemminkin. Työpaikan ja intohimon 40K:n lisäksi meitä yhdistää samankaltainen peli-ideologia, jonka voisi summata vaikka jotenkin näin: 1) Oman armeijan taustastoori on tärkeä ja armeija maalataan pieteetillä ja huolella hyvän näköisiksi. 2) Pelaamiseen kuuluu hauskanpito. Turha pingottaminen, viini ja juusto saa jäädä himaan. 3) Kun pelataan, pelataan voitosta, mutta kuitenkaan unohtamatta sitä hauskanpitoa.

Turnauksessa pelasin vanhaa tuttua armeijaa, Chaos Space Marineja, jollaisia olen pelannut siitä lähtien kun aloitin 40K:n pelaamisen joskus viime vuosituhannen puolella. Tätä nimenomaista kaaosarmeijaa, Red Corsaireja, olen tosin pelannut vasta reilun vuoden päivät, mutta kerran kaaoksenpalvoja, aina kaaoksenpalvoja... Listassa mulla oli kaksi Slaaneshin noitaa rhinoissa minimikokoisten squadien kanssa, kolme terminatoria reaper cannonilla ja combi-meltoilla, yksi isompi Corsairs-ryhmä terminatoreilta lainatussa lantikassa, ryhmä plasmapyssyillä varustautuneita plague marineita rhinossa, kolmen obliteraattorin ryhmä ja kaksi vindicatoria. Olennaisimmat erot aiemmin paljon pelaamaani listaan ovat ruoskaprinssien vaihtuminen noitiin ja kolmen oblin vaihtaminen kahteen vindiin. Harjoitusmatseissa tämä uusi kokoonpano tuntui toimivan ihan kohtuullisesti, ja vaikutti mukavalta pelattavalta. Turnauksessa kuitenkin tuli kovaa kyytiä... Tämänhetkinen Codex: Chaos Space Marines julkaistiin nelisen vuotta sitten, ja codex creep on ollut niin hurjaa, ettei sillä enää oikein pärjää kaikilla herkuilla ladatuille uusimmille codexeille.

Mutta itse peleihin.

Ensimmäisessä matsissa tuli vastaan mulle entuudestaan tuntemattoman kaverin Björn Söderströmin Black Legion. Listassa Björnillä oli kaikkea kummaa, kuten Abaddon, Khârn, Khorne Berzerkereitä ja pari lantikkaa, enkä paperilla pitänyt hänen listaansa kovinkaan vaarallisena. Sain aloituksen ja deployasin melkein koko kentän leveydeltä. Vastustajani käytti tätä hyväkseen ja laittoi lantikkansa ja yksinäisen rhinonsa aivan kentänpuoliskonsa kulmaan. Tästä seurasi, että Abaddon & Co. pääsivät köröttelemään suht rauhassa omiin linjoihini, suojassa älyttömän nelikerroksisen ja puolen metrin mittaisen talon takana. Onnistuin kuitenkin immottamaan toisen lantikoista, wreckaamaan rhinon ja räjäyttämään berzuryhmän pipanoiksi vindeilläni. Abaddon ja Khârn pääsivät lähitaisteluun ja repivät kappaleiksi pari mun vaunuista sisältöineen. Khârn sai lopulta terminatorin sahanyrkistä ohimoonsa ja poistui Black Legionin muonavahvuudesta, mutta aikaa oli jo tuhraantunut aivan liikaa ja peliobjektiivit jäivät saavuttamatta pelin päättyessä viidenteen pelivuoroon. Näin jälkiviisaasti olisi varmaan pitänyt aloittaa vimmattu uudelleendeployaus heti vuorolla yksi ja pysyä mahdollisimman pitkään erossa tämän nyrkkilistan superkuuluisuuksista. Tällä tavoin olisin ehtinyt varmistaa pari objektiivia enemmän, ja olisin voinut heikentää vastustajaa parin vuoron lisäampumisella.

Kakkospelissä perinteisesti tulee helpompaa vastusta. Ei kuitenkaan tällä kertaa, kun vastaan asettui IG:n Teh New Shittiin, eli Grey Knighteihin vaihtanut Sami Tiainen. Sami on mun mielestä pelaajana about keskitasoa, mutta ensikosketus GK:ihin näytti, että nyt sitä joutuisi pelaamaan ihan tosissaan. Ihan puhtaasti power leveleitä vertaillen GK on ihan eri pallopuistossa kuin CSM, ja sen kyllä huomasi heti ottelun ensimetreistä lähtien. Samin noppa kusi pelin keskivaiheilla kuitenkin aika eeppisesti, kun taas mulla rullasi ihan hyvin. Lashillä sain näppärästi niputettua kasan niitä naurettavaan tinapanssariin pukeutuneita pellejä vindillä murhattavaksi, ja itse Coteazkin sai annoksen kuumaa plasmaa syödäkseen jalkauduttuaan immotusta lantikastaan. Pelin loppuvaiheilla noppaonni kuitenkin normalisoitui ja GK vei pelin. Aivan älyvapaa codexi, kun tuntuu, ettei tartte edes osata pelata voittaakseen sillä. Jokaisella töpöllä kahdentoista tuuman kupla, joka antaa -4 Ld psychic testeihin? Suurinpiirtein Daemonic Possessionia tehoiltaan mutta ilman haittaa tuleva keino selvitä shakenista ja stunnista, joka tulee sisäänrakennettuna ilman pistehintaa? Mitä??

Kolmospelissä tuli vastaan Juuso Lähdekorven genestealer spam Tyranids. Listassa oli kaksi tervigonia, kahdet hive guardit, pieni ryhmä gauntteja ja yhteensä 55 genestealeria. Deploy oli Dawn of War. Juuso voitti aloituksen ja deployasi ensimmäiset 20 stealeria pitkäksi letkaksi keskiviivalle. Mä laitoin kentälle rhinollisen Corsaireja, aivan omaan kulmaani, jonka jälkeen toiset 20 stealeria infiltroi suoraan naamalle, tukiten mun reservien kentälletuloreitin melkein kokonaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tank shockata stealerien läpi kentälle. Koko matsi oli alkumetreiltä lähtien tuimaa taistoa, jossa miestä ja ötökkää kaatui kuin heinää. Juuson tervigonit pullauttivat pelin aikana yhteensä yli 50 gaunttia, ja multa alkoi pian loppua niin ukot kuin paukut. Mun lantikan rynnäkkö kohti objektiivia tyssäsi pikkuruiseen (mutta ilmeisesti arvioitua syvempään) lampeen, ja peli olikin sitten aika lailla siinä. Peli oli kuitenkin ihan viihdyttävää mellastusta, ja vaikka tulikin turpaan niin että tukka pöllysi, niin ainakin sain arvokasta pelikokemusta tästä nimenomaisesta ETC-kentillä voittoja tahkonneesta armeijalistan mallista.

Ensimmäisen päivän pelien jälkeen käytiin Teemun ja Peten kanssa vielä pizzalla puimassa pelejä ja heittämässä huonoa läppää, jonka jälkeen olikin jo aika painua pehkuihin.

Kakkospäivään tultiin hyvin levänneenä ja tuorein voimin. Sotasuunnitelmat oli punottu ja bussissa nopat kiillotettu päivän koitoksia varten. Päivän ensimmäisessä pelissä vastaan asettui tuttu mies, Noppakerhon Tuomas Hänninen, jolla armeija oli vaihtunut örkeistä Deathwingiin. Tumpin listassa oli Belial, 20 terhoa ja kaksi land raideria. Homman nimenä oli Seize Ground. Voitin aloituksen, mutta annoin sen pois, jotta pääsisin varmistelemaan viimeisen kierroksen objektiivien haltuunoton. Kuten arvata saattaa, terhot tottelivat ruoskaa nätisti. Maalejakin oli niin vähän, että oli vain ajan kysymys ennen kuin saisin lantikat korkattua. Mun man of the match oli vindi, joka ampui lashillä niputetusta terminator-ryhmästä ohi, mutta scatteroi luunvalkoisen lantikan päälle ja räjäytti sen kappaleiksi. Tumppi pani kuitenkin kovasti kampoihin, ja onnistui pelin venyttyä seiskavuorolle asti valtaamaan takaisin yhden objektiiveistä ja siivoamaan sen Corsaireista immotun lantikan sisällä siihen asti piileskelleellä librallaan ja yhden terminator-ryhmän rippeillä.

Turnauksen viimeinen peli oli todellinen blast of the past, kun vastaan asettui Anton Patrikaisen Black Templars. Antonin tyylikkäästi old school -henkeen maalattu armeija oli kokoonpanonsakin puolesta kuin kolmosedikasta. Oli tuttuja ysikutosia, dakka-predoja, terminatoreita ja land speedereitä, sekä tietysti Emperor's Champion pahamaineisen mustan miekkansa kanssa. Koska tässäkin pelissä pelattaisiin objektiiveistä, annoin aloituksen pois. Tätä kaduin heti ensimmäisellä vuorolla menetettyäni lantikan lasertykin onnenkantamoiseen ja seitsemän (7!!) Corsairia frag missile -tulitukseen. 3+ armor save oli selvästi liian vaikea mulle... Noppaonni kuitenkin tasoittui pelin keskivaiheilla. Sain rikottua rhinon, josta ulostautunut Emperor's Champion sai mun terminatoreilta samaa kyytiä kuin Khârn turnauksen ekassa matsissa. Ukko toisensa jälkeen siirtyi kuljetuslaatikkoon ja Black Templareiden tuliylivoima alkoi tuntua. Plague Marine -ryhmän viimeinen eloonjäänyt taisteli kuitenkin urheasti kuutta Templaria vastaan monen vuoron ajan ja onnistui estämään näiden rynnäkön mun kotipään objektiiville ja peli päättyi niukkaan tappioon.

Red Corsairs Plague Marines Rhino

Turnauksen voittajaksi selviytyivät Jouni Haaviston örkit. Kakkoseksi suoriutui Jesse Nurminen Grey Knighteilla. Kolmossijalla olivat niinikään Grey Knightit; turnauksen ekan pelin missannut Juho Klemola näytti, ettei GK-kenraalin tarvitse edes pelata kaikkia pelejään päästäkseen palkintosijoille. Oma sijoitukseni oli vaatimaton 19. Muut joukkueemme jäsenet sijoittuivat hieman paremmin: Peten Iron Warriors oli 9. ja Teemun Liberators oli 13. Turnauksen jälkeen fiilis oli väsynyt, mutta onnellinen. Tätä lisää!